Hallintomallin taustahistoriaa

Steinerkoululiike sai alkunsa yhteiskunnan kolmijäsennykseen tähdänneen kansalaisliikkeen epäonnistuttua pyrkimyksissään ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Monet steinerkoulut pyrkivät toteuttamaan yhteiskunnan kolmijäsennyksen ideaa niin hyvin kuin mahdollista kunkin yhteiskunnan lakien ja kunkin hetken taloudellisten reunaehtojen puitteissa. Yhteiskunnan kolmijäsennys voidaan tiivistää pyrkimykseen vapauteen kulttuurielämässä, tasa-arvoon oikeuselämässä ja veljellisyyteen tai solidaarisuuteen talouselämässä. Steinerkouluissa tämän on usein tulkittu tarkoittavan sitä, että lasten kanssa työskentelevät henkilöt tekevät pedagogiset päätökset ja linjaukset, jos mahdollista ilman ulkopuolisia, taloudellisia tai oikeudellisia paineita. Siksi koulun hallinto on jaettu kahteen alueeseen pedagogiseen ja taloudelliseen.

Steinerkoulun opettajankokoukselle perinteisesti kuuluvat pedagogiset asiat, opetussuunnitelma, koulun identiteetti, visio, josta anglo-saksisessa maailmassa käytetään myös sanaa missio, opettajien työsuhdeasiat, koulussa tarjottavat opetusohjelmat. Johtokunnan perinteistä aluetta ovat olleet budjetin valmistelu, talousasiat, varainhankinta, koulun kehittäminen ja pitkän tähtäimen suunnitelmat. Säännöt ja siksi oikeuselämä koskevat tietysti kaikkia toimijoita. Suomen laki, joka vaatii, että koululla on oltava toiminnasta vastaava rehtori, muuttaa tätä mallia antamalla vastuun oikeuselämästä monessa kohtaa rehtorille ja tekee rehtorin työstä haastavan yhteistyötehtävän suomalaisessa steinerkoulussa. Rehtorin valtaa on vähennetty koulun johtosäännön määräyksillä.