Päivitetty: 22.11.2015

Ekologiaa ja elämää Lapissa vaeltamalla

Olemme vuosien ajan tehneet yhdeksännen luokan kanssa syksyisin Lapissa viikon mittaisen etenemisvaelluksen. Kohteemme on ollut Urho Kekkosen kansallispuisto Kiilopäällä Koillis-Lapissa. Kyseessä on oppiainerajat ylittävä, liikuntaa, biologiaa, maantietoa, kotitaloutta, elämänhallintaa ja sosiaalisia taitoja yhdistävä elämälähtöinen oppimiskokonaisuus.

Väitän, että kokemukset ovat olleet kasvattavampia ja elämää rikastavampia kuin tavanomainen Lapin opiskelu luokkahuoneessa ja kirjasta. Biologian ekologiaosuus tulee elävästi. On eri asia nähdä ja kokea porot, sopulit, kuukkelit ja tunturit Lapin luonnossa. Samalla kun rakennetaan luontosuhdetta, saadaan synnytettyä itsensä ylittämisen kokemuksia ja jokainen harjaantuu itsenäiseen ruoan valmistukseen maastossa.

 

”Ennen lähtöä Lappiin meidän piti tehdä kaikenlaista pakkaamisen lisäksi, esimerkiksi käydä pari kolme kertaa viikossa lenkillä ja sisäänajaa uudet vaelluskengät”

(Oppilas, 9.lk)

 

”Seuraavana aamuna tajusi, kuinka riippuvainen on sellaisista asioista kuin lämmin suihku, kahvinkeitin, wc ja juokseva vesi. Maisemat olivat aivan upeat! Puut olivat ruskassa ja ilma tuoksui ja tuntui raikkaalta. Ja se hiljaisuus.”

(Oppilas 9. lk)

 

”Vaelluksella opin olemaan ilman kännykkää, vaikkakin se oli todella vaikeaa. Opin myös keittämään vettä trangiassa sekä laittamaan siinä ruokaa. Vaikeinta oli siis olla siellä ilman kännykkää, mutta ei teltassa makuupussissa ahtaasti nukkuminenkaan aluksi helppoa ollut”.

(Oppilas 9.lk)

 

”Jokainen ilta oli ikimuistoinen. Istuimme joka ilta nuotion ympärillä nukkumaan menoon saakka. Jos illat olivat unohtumattomia positiivisesti, olivat aamut unohtumattomia myöskin, vain negatiivisessa merkityksessä. Heti herättyään joutui sietämättömän kylmyyden uhriksi, eikä se hellittänyt ennen pukeutumista ja liikkeelle lähtöä”.

(Oppilas 9. lk)

 

”Sitten kun vielä pääsimme bussiin ja kotiin, vaellus tuntui hyvältä kokemukselta. Nyt tiedän, että pystyn kävelemään 82 kilometriä, kantamaan mukana kaikkea mitä tarvitsee ja olemaan viikon peseytymättä!”

(Oppilas 9. lk)

 

”Vaellus oli aivan mahtava kokemus. Hienot tunturit, kylmä ja raikas purovesi, kaikki oli aivan uskomatonta. Vaikka joskus oli epätoivon hetkiä, silti kaikki kannustivat toisiaan jatkamaan. Ryhmän henki oli todella kiva ja paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi päässyt niin hienolle vaellukselle.”

(Oppilas 9. lk)

 

Vaellus on oppimisympäristön laajentamista, kokemuksellista tietoa korostavaa, osallistavaa ja toiminnallista oppimista. Sen avulla päästään irti perinteisestä luokassa pulpetin äärellä istumista korostavasta pedagogiikasta. Koulunkäyntikään ei voi olla koko ajan pelkkää vaellusta ja leirikoulua, mutta sekä perusopetuksessa, että lukiossa pyrimme monipuolistamaan oppimista erilaisilla oppimisjaksojen ja projektien toteutuksilla eri ympäristöissä ja yrityksissä.

b

Lapissa vaelluksella.jpg

Kuva Lapin leiriltä