Erityispiirteitä

Steinerkoulu erikoistuu monipuolisuuteen. Steinerkoulussa opitaan samat asiat kuin peruskoulussa, mutta usein liikkeen, taiteen ja tunteen avulla. Lapsuus nähdään itseisarvona. Lapsella on oikeus olla lapsi ja kehittyä omassa tahdissaan omaksi itsekseen. Ensimmäisillä luokilla keskeistä on lukemisen, laskemisen ja muiden perustaitojen lisäksi tunne-elämän kehitys ja vuoravaikutustaitojen ja sosiaalisen pääoman kasvu. Lapsen hyvinnoinnin kannalta runsas digilaitteiden käyttö ei tuo lisäarvoa.  Perinteisiä oppikirjoja, joko printti tai sähköisessä muodossa ei useinkaan käytetä ensimmäisen viiden vuoden aikana.

Steinerkoulu korostaa pitkäkestoisia Ihmissuhteita. Sama luokanopettaja seuraa luokkaa ensimmäiset seitsemän-kahdeksan vuotta, jotkut aineenopettajat voivat opettaa samaa ryhmää jopa 12 vuotta.

Steinerkoulun alkuperäisen kansainvälisen opetussuunnitelman toteutumista sellaisenaan rajoittavat paikalliset lait ja asetukset, myös Suomessa ja kompromisseja joudutaan tekemään. Esimerkiksi numeroarviointi, joka ei kuulu steinerpedagogiikkaan, on Suomessa 8.luokalta lähtien pakollinen. Steinerkoulun arvioinnissa pyritään yksilölliseen ja kannustavaan palautteeseen. 9. luokan päätteeksi annettavan päättöarvioinnin kriteerit ovat valtakunnalliset.

Steinerkoulun piilo-opetussuunnitelmaan kuuluu eräänlainen sosiaalisuuden pitkä oppimäärä, kun opetusryhmä pysyy melkein samana 12 vuotta. Steinerkoulun 12. luokka muodostaa myös paineensietotestin eli vastakohdan kaikelle alkuvuosien kiireettömyydelle, kun opiskelijoilla on normaalisti kaksi projektia normaalin lukiokurssien opiskelun rinnalla koko vuoden ajan. Projektit vain vaihtuvat pysyvää varainhankintaprojektia lukuunottamatta.

Steinerkoulun kansainvälinen opetussuunnitelma on laadittu ikäkausiopetuksen periaatteella, vuosittainen jaksoainemateriaali on valittu sellaiseksi, että se toteutuessaan tukisi ja puhuttelisi kasvavaa lasta ja nuorta.