Steinerpedagogiikka perustuu ikäkausiajatteluun. Sen mukaan ihmisen elämänkaari jakaantuu seitsenvuotiskausiin. Jokaisella kaudella on omat kehityksen painopisteensä.
Ensimmäinen seitsenvuotiskausi on painottunut fyysiseen kasvuun ja toiminnallisuuteen. Kuusivuotiaana eletään tämän kauden loppuvaihetta, jossa toisaalta ollaan vielä vahvasti pienen lapsen maailmassa ja aistitaan ympäristöä kokonaisvaltaisesti. Vähitellen toiminta muuttuu yhä sisäistyneemmäksi. Toiminnalle ja leikeille tulee aiempaa johdonmukaisempi päämäärä. Esikoulun vertaisryhmässä lapsi voi harjoitella asioita yhdessä samanikäisten kanssa. Hän nauttii kehittäessään taitojaan ja oppiessaan täsmällisiä työtapoja. Oppiminen perustuu jäljittelyyn, itse tekemiseen ja kokeilemiseen. Leikkimisellä on toiminnassa keskeinen sija. Monipuolinen taiteellinen toiminta elävöittää mielikuvitusta – luovuuden ja itsenäisen ajattelun perustaa.