Ennakkokäsityksiä steinerkoulusta

Onko steinerkoulu täynnä rikkaiden hippien lapsia? Tuleeko kaikista steinerlapsista taiteilijoita? Oppiiko siellä edes lukemaan? Pitääkö lapsi ilmoittaa kouluun jonoon heti synnytyslaitokselta?

Korkeakoulujen arviointineuvoston raportin mukaan steinerkouluun kohdistuneet ennakkoluulot ovat vähentyneet ja sen potentiaalia arvioidaan positiivisemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Silti steinerkouluista liikkuu vielä nykyisinkin epämääräisiä mielikuvia ja väärinkäsityksiä. Vaikka tutkimusta on saatavilla, elää ennakkoluuloja yllättävän paljon. Erilaisuus ruokkii mielikuvitusta ja synnyttää stereotypioita. Vaihtoehtopedagogisten koulujen osalta myös helposti ajatellaan yksittäisestä koulusta tai jopa yksittäisestä opettajasta ja luokasta saadut kokemukset koko pedagogiikan tunnuspiirteeksi.

Osa väärinkäsityksistä on syntynyt myös siitä, kun nykypäivän steinerkoulun käytäntöjä on rinnastettu Rudolf Steinerin 1900-luvun alussa pitämien esitelmien laajoihin aihepiireihin. Osasyy voi olla myös Steinerin käyttämä hankala terminologia. Kaikki Steinerin esitelmät eivät luonnollisestikaan liity steinerkouluihin eivätkä edes kasvatukseen.

Lue lisää Myyteistä ja Faktoista!

Myytit ja Faktat

STEINERKOULUISSA HARJOITETAAN VAPAATA KASVATUSTA.

Steinerkoulun keskeisin tavoite on eettiseen yksilöllisyyteen ja ajattelun vapauteen kasvattaminen. Steinerpedagogiikka ei siis ole ns. vapaata kasvatusta. Vapaus ei ole menetelmä vaan päämäärä. Tavoitteena on sellaisten itsenäisten ja vapaiden ajattelijoiden kasvattaminen, jotka ymmärtävät oman toimintansa syyt ja seuraukset. Steinerin pääteoksessa Vapauden filosofia hahmottuu myös steinerpedagogiikan tietoteoria ja käsitys eettisyydestä.

STEINERKOULUISSA OPETETAAN ANTROPOSOFIAA.

Oppilaan henkisen vapauden kunnioittaminen on tärkeää. Oppilaille ei välitetä mitään tiettyä maailmankatsomusta, vaan pyritään siihen, että jokainen luo itse oman maailmankuvansa ja päämääränsä. Esimerkiksi antroposofian opettaminen oppilaille steinerkoulussa olisi yksilöllisen vapauden idean vastaista. Steinerkoulu perustuu siis Steinerin ideaan siitä, että koulun tulee kasvattaa yksilöitä ajattelun vapauteen eikä ajattelemaan esimerkiksi niin kuin Steiner itse ajatteli. Antroposofia on toki käsitteenä haastava, koska yksilöllisen ja ajattelun itsenäisyyttä korostavan luonteensa vuoksi se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

STEINERKOULUT OVAT USKONNOLLISIA.

Steinerkoulut ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Uskonnon opetus järjestetään uskonnonvapauslain ja Opetushallituksen laatimien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Suurin osa oppilaista opiskelee evankelisluterilaista uskontoa tai elämänkatsomustietoa, kuten muissakin kouluissa. Lisäksi koulussamme järjestetään ortodoksista uskonnon opetusta.

Koulumme perinteessä monet juhlat lauluineen ja tarinoineen ovat hartaita tunnelmaltaan, mutta uskontoa ei niissä harjoiteta.

STEINERKOULUT OVAT POLIITTISIA JA YHTEISKUNNALLISESTI KANTAAOTTAVIA. NE OVAT PORVAREIDEN LASTEN KOULUJA.

Steinerkoulut ovat poliittisesti sitoutumattomia. Sen sijaan Steiner kehitteli yhteiskunnallista kolmijäsennysteoriaa, jossa korostuvat Ranskan vallankumouksessa vapaus, veljeys ja tasa-arvo -iskulauseeksi tiivistyneet ihanteet. Steinerin mukaan kunkin näistä vuoden 1789 ihanteista tulisi painottua tietyillä elämänalueilla. Yksinkertaistaen kuvattuna yhteiskunnan keskeiset toiminnat jaettaisiin niin, että henkisessä ja kulttuurielämässä, kuten kasvatuksessa, tieteessä ja taiteessa, korostuisi vapaus, talouselämässä painottuisi veljeys (yhteisvastuu, solidaarisuus) sekä oikeus- ja valtioelämässä, kuten politiikassa ja lainsäädännössä, korostuisi tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus. Kun näitä periaatteita sovelletaan liikaa alueilla, joihin ne eivät kuulu, on seurauksena epäoikeudenmukaisuutta. Liika vapaus talouden alueella johtaa ongelmiin, kuten riistokapitalismiin, taloudellisen eriarvoisuuden kasvuun ja ympäristötuhoihin. Henkisen toiminnan alueella, kuten tieteessä, taiteessa ja kasvatuksessa, taas luova innovatiivinen kehitys edellyttää vapautta.

STEINERILLA OLI FASISTISIA ROTUOPPIMIELIPITEITÄ.

Tällaiseen olen törmännyt vain internetin keskustelupalstoilla. Esimerkiksi pääteoksessaan Vapauden filosofia Steiner esitti päinvastaista. Hänen mukaansa ihmistä on mahdotonta ymmärtää lajikäsitteen, kuten rotu tai sukupuoli, avulla. Yksilön voi selittää vain yksilön itsensä perusteella.

Steineriin kohdistuvat mustamaalausyritykset saattavat luoda vääriä mielikuvia myös itse steinerkouluista. Tutkimusten mukaan steinerkoulun oppilaiden keskuudessa esiintyy kuitenkin poikkeuksellisen vähän rasismia ja äärioikeistolaisuutta. Esimerkiksi Niedersachsenin Rikostutkimuksen laitoksen professori Christian Pfeiffer on tehnyt aiheesta empiirisen tutkimuksen.

STEINERKOULUISSA KOROSTUU LIIKAA YKSILÖLLISYYS YHTEISÖLLISYYDEN KUSTANNUKSELLA TAI PÄINVASTOIN.

Lähtökohtana on ylittää ristiriita yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden, vapauden ja tasa-arvon välillä. Jokaisen oppilaan yksilöllisen minuuden ja ainutlaatuisuuden kunnioittaminen juontuu jo ihmiskäsityksestä. Yksilöllisyyden kehitys nähdään omaksi itseksi tulemisena ja ydinminuuden vahvistumisena. Toisaalta koulun arjessa korostetaan yhteisöllisyyttä ja arvostetaan inhimillistä vuorovaikutusta. Kasvatuksessa painotetaan vahvasti toisten huomioimista, ns. sydämen sivistystä. Esimerkiksi taiteen avulla voidaan ilmaista tunteita, avartaa mielikuvitusta ja oppia tulkitsemaan muita ihmisiä, elämää ja maailmaa. Myös draamapedagogiikkaa hyödynnetään paljon. Ilmaisutaidon lisäksi opitaan ryhmätyöskentelyä ja toisten huomioon ottamista.

STEINERKOULUT OVAT ELIITTIKOULUJA, JOISSA ON VAIN RIKKAIDEN LAPSIA.

Steinerkoulut toimivat Suomessa yksityiskouluina osana julkista koulujärjestelmää. Maailmalla osaa yksityiskouluista voi kutsua eliittikouluiksi. Steinerkoulu ei kuitenkaan ole eliittikoulu, vaan koulu niille lapsille, joiden vanhemmat haluavat lapselleen steinerpedagogista kasvatusta. Oppilaat otetaan kouluun ilmoittautumisikäjärjestyksessä, eikä kenenkään koulunkäynti ole varallisuudesta kiinni. Yksityiskouluja steinerkoulut ovat muun muassa siksi, että ne voisivat toimia mahdollisimman paljon omista lähtökohdistaan. Steinerkoulua ei kehitetä ensisijaisesti talous- ja työelämälähtöisesti. Ihmisen ei tulisi olla yhteiskunnan kaltainen, vaan yhteiskunnan ihmisen kaltainen. Toki tiettyä valikoitumista tapahtuu jo siinä, että lähikoulusta poikkeavan valinnan tekeminen edellyttää jo tietoista kasvatusasennetta.

STEINERKOULU ON JÄLKEENJÄÄNEIDEN JA KEHITYSVAMMAISTEN LASTEN KOULU.

Steinerkoulut tarjoavat yleisopetusta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Steinerkouluilla ei keskimäärin ole sen parempia resursseja kuin tavallisillakaan kouluilla vastata erilaisista kehityshäiriöistä tai oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden tarpeisiin. Kuitenkin Helsingissä toimii Marjatta-koulu, Lahdessa Sylvia-kodin koulu ja Orivedellä Joonas-koulu. Nämä kolme oppilaitosta soveltavat steinerpedagogiikkaa erityistä huolenpitoa vaativien lasten opetuksessa.

STEINERKOULU ON SAKSALAISTEN KOULU.

Saksassa ja yleisestikin Keski-Euroopassa on toki paljon steinerkouluja. Myös ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Saksaan vuonna 1919. Tämän Stuttgartin Vapaa Waldorf -koulun perustaja oli saksalainen kauppaneuvos ja tehtailija Emil Molt. Steinerpedagogiikan alkuideoiden kehittelijä oli itävaltalainen Rudolf Steiner. Steinerkouluja toimii ympäri maailmaa yhteensä jo yli tuhat. Vantaan steinerkoulussa saksaa voi opiskella englannin ohella ensimmäiseltä luokalta alkaen ja Saksa on suosittu kohde vaihto-oppilaille.

STEINERKOULU ON ”HIPPIEN HUUHAATA”, JOKA EI VALMISTA OPPILAITA YHTEISKUNNAN TODELLISIIN VAATIMUKSIIN.

On totta, että ideana on toimia mahdollisimman paljon omista lähtökohdista eli siitä, mitä on ihminen ja mitä on hyvä kasvatus. Opetusta ei rakenneta korostetutun suorituskeskeisesti talous- ja työelämän tarpeista käsin. Perimmäisenä päämääränä ei ole sopeuttaminen tehokkaaseen yhteiskuntaan, vaan ihmisenä kasvaminen. Arvojen näkökulmasta ihmisenä kasvaminen tarkoittaa sitä, että elämässään toteuttaa enemmän klassisia arvoja eli totuutta, kauneutta ja hyvyyttä. Suorituspainotteisessa ja egoistisessa kulttuurissa korostuu helposti liikaa hyötyarvo, kilpailu ja uusliberalismi. Todellisuudessa se, että koulu pyrkii kasvattamaan yhteistyökykyisiä, luovia ja moraalisia persoonallisuuksia, on myös yhteiskunnan ja työelämän etujen mukaista. Hippejä ei Vantaan steinerkoulussa näyttäisi olevan ainakaan erityisen paljon. Jos hippiy­dellä tarkoitetaan rauhan ja suvaitsevaisuuden korostamista ja materialismin kyseenalaistamista, yhtäläisyyden steinerkouluihin voi nähdä.

STEINERKOULUISSA EI KÄYTETÄ KIRJOJA.

Pitää paikkansa, että oppikirjoja käytetään hyvin vähän varsinkin alimmilla luokilla. Opettajakohtaiset erot ovat kuitenkin suuria. Perusideana on, että oppilas tekee itse ikävaihettaan vastaavalla tavalla kirjat eli niin sanotut työvihot ja saa näin omakohtaisen suhteen käsiteltyihin asioihin. Työvihkojen tekeminen antaa runsaasti mahdollisuuksia sekä yksilöllisyyteen, luovuuteen että tahdon (mm. kyky tarttua asioihin ja aloitteellisuus) kasvatukselle.

STEINERKOULUISSA EI OLE LÄKSYJÄ.

Steinerkouluissa on toki läksyjä, ja mitä isommista oppilaista on kysymys, sitä enemmän niitä on. Alkuopetuksen luokilla ei vielä ole varsinaisia läksyjä, tai ne ovat luonteeltaan erilaisia kuin useimpien mielikuvat perinteisistä kotitehtävistä. Joskus alkuopetusvaiheessa saatetaan antaa esimerkiksi opetukseen liittyviä piirustustehtäviä tai keskustelutehtäviä vanhempien kanssa. Jos halutaan esimerkiksi opettaa ja totuttaa säännölliseen työntekoon koulun ulkopuolisenakin aikana, opettaja saattaa vaikkapa heti 1. luokan syksyllä antaa kotitehtävän, jota vanhempien tuella tehdään säännöllisesti tiettyinä päivinä. Se voi olla esimerkiksi jonkun kotityön tekeminen, siivous tai roskien vieminen.

STEINERKOULUISSA EI OLE NUMERO­ARVOSTELUA EIKÄ KOKEITA.

Ymmärrämme arvioinnin oppimista tukevaksi ja kannustavaksi toiminnaksi. Siksi vältämme opintojen aikaisessa arvioinnissa lasten testaamista, pisteytystä ja vertailua sekä toisiinsa että yleiseen keskitasoon nähden. Sen sijaan pyritään kannustavaan, yksilölliseen ja oppilaan omiin kykyihin suhteutettuun palautteeseen. Tähän soveltuvat sanalliset luonnehtivat lausunnot, joilla voidaan tukea myös yhteishengen luomista. Numeroarvioinnissa korostuu sen sijaan oppilaiden keskinäinen vertailu ja kilpailu.

Yleensäkin perinteisiä numeroita ja paperi-kynä kokeita vältetään käyttämästä vallan välineenä tai motivointikeinona. Niillä ei haluta painostaa oppilasta pänttäämään. Numeroiden sijaan oppilaan kiinnostusta eri aiheita kohtaan ja opiskelumotivaatiota pyritään lisäämään opetuksen konkreettisuuden, elämyksellisyyden ja taiteellisuuden avulla. Päättöarviointi on valtakunnallisten perusteiden mukaisesti kriteeripohjainen numeroarviointi.

STEINERKOULUISSA EI KÄYTETÄ TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIAA

Perinteisesti steinerkouluilla on ollut kriittinen suhde välinepainotteiseen opetukseen. Pääsääntö on, että asioita eivät opeta tekniikka vaan ihmiset. Konelähtöisen ajattelun sijaan painotamme ihmislähtöistä kohtaamisen pedagogiikkaa. Tietoteknologiaa käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden. Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä suosimme oppilasta aktivoivia ja osallistavia tapoja.

STEINERKOULUSSA EI OPI LUKEMAAN. SIELLÄ VAAN LEIKITÄÄN JA KERROTAAN SATUJA.

Steinerkoulussa oppii lukemaan. Toki yksilöllisiä eroja lukemaan oppimisen ajankohdassa voi olla, eikä esimerkiksi tavoitetta lukemaan oppimisesta 1. luokan jouluun mennessä pidetä kovin tärkeänä. Totta on kuitenkin, että eläytymiskykyä lisäävillä saduilla ja tarinoilla on keskeinen merkitys alimpien luokkien opetuksessa. Satujen ja kertomusten kuuntelu luo sisäisiä mielikuvia eli lapsi kuvittaa mielessään satua. Nämä mielikuvat synnyttävät tutkijoiden mukaan kyvyn empatiaan. Hyvä satu laajentaa tietoisuutta ja muokkaa käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Tarinat opettavat tunteiden ­käsittelyä.

STEINERKOULUSSA EI OPI MITÄÄN.

Steinerkoulussa oppii pääsääntöisesti samat asiat kuin peruskoulussakin, mutta eri tavalla, usein taiteen ja tunteen avulla. Kuitenkin steinerpäiväkodeissa ja alkuopetuksessa tietoa ja älyllisyyttä painottavan opetuksen sijasta annetaan lapsen kehollisten toimintojen kypsyä ja kasvaa rauhassa. Lapsi saa olla lapsi, vähitellen ja vaiheittain siirrytään aikuisten itseohjattuun tiedostavaan ja kognitiiviseen maailmaan. Ylioppilaskirjoitustuloksista laaditut lukioiden ranking-listat eivät juurikaan kerro opetuksen tasosta. Lähinnä ne kertovat oppilasaineksen lähtötasosta eli lukion keskiarvorajasta ja vanhempien, erityisesti äidin, koulutustasosta. Silti on kiinnostavaa, että opiskelijoidemme ylioppilaskirjoitusten tulokset sijoittuvat yleensä valtakunnallisen keskiarvon yläpuolelle. Näin on siitäkin huolimatta, että ylioppilaskirjoitukset mittaavat vain yksilösuoritusta ja yksilöllistä tiedollista kypsyyttä, kun taas lukiomme painottaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia taitoja. Lukioaikana on paljon yhdessä tehtäviä projekteja, työharjoitteluita, leirikouluja, draamaa, kädentöitä ja taideaineita.

STEINERKOULUISSA OLLAAN PALJON ULKONA.

Väite pitää paikkansa varsinkin alimmilla luokilla. Säännöllisen liikunnan lisäksi ulkoiluun on muitakin perusteita. Tyypillisesti 1. ja 2. luokalla kouluviikko alkaa kävelyretkellä lähiympäristön metsiin. Jotkut luokat tekevät retken aina samaan paikkaan, joka tulee näin ”omaksi”, läheiseksi ja tärkeäksi. Toisinaan taas tehdään pidempi retki johonkin erityiseen luontokohteeseen. Retkille lähdetään säästä riippumatta ja kaikkina vuodenaikoina, koska lapsille halutaan välittää intensiivisiä kokemuksia luonnosta, vuodenajoista ja sääilmiöistä. Tunnesidettä luontoon vahvistetaan myös esimerkiksi työskentelemällä pellolla ja puutarhassa. Jo alimmilla luokilla oppilaat voivat osallistua sadonkorjuutöihin. Toisella luokalla esimerkiksi kylvetään viljaa, joka sitten kolmannella luokalla korjataan, puidaan, jauhetaan ja käytetään leivän leipomisessa.

STEINERKOULUSSA KAIKKI ON LUOVEMPAA.

Luovuus on kykyä ja halua tuottaa jotakin omaa ja uutta. Se on myös uusien näkökulmien löytämistä tuttuihin asioihin. Keskeinen luovuuden elementti on mielikuvitus. Erityisesti alimmilla luokilla pyritään vahvistamaan mielikuvittelun kykyä. Oppiminen tapahtuu tällöin paljolti tarinoiden ja kertomusten avulla, itse tekemällä sekä leikin, taiteen ja erilaisten kädentöiden avulla. Steinerpedagogisen kehitysnäkemyksen mukaan luovaksi aikuiseksi tullaan siten, että ensin saadaan olla luovia lapsia. Myös luovuus ja vapaus ovat sidoksissa toisiinsa. Luovuus syntyy vapauden ilmapiirissä. Steinerkoulussa yritetään tietoisesti luoda hyväksyvä ja avoin ilmapiiri, jossa on turvallista erehtyä. Luovalle leikinomaisuudelle annetaan tilaa. Sen sijaan vältetään luovuutta latistavia tekijöitä, kuten vertailua korostavaa numeroarviointia sekä muutoinkin suorittamisen ja kilpailun kulttuuria.

STEINERKOULUSSA KOULUKIUSAAMISTA ON VÄHEMMÄN KUIN MUISSA KOULUISSA.

Nykyisin koulumuodosta riippumatta tehdään kiusaamisen vähentämiseksi kaikki, mitä osataan, ja kouluilta edellytetään lakisääteisestikin esimerkiksi kiusaamisen torjuntasuunnitelmaa. Näkyvää kiusaamista suurempi ongelma on näkymätön kiusaaminen. Tätäkin voi joka tapauksessa yrittää havainnoida ja tunnistaa. Prof. Solantauksen mukaan kyse on esim. siitä, kun jonkun puheen päälle puhutaan, jonkun tullessa paikalle luodaan merkitseviä silmäyksiä tai huokaillaan kuuluvasti, jonkun jutuille ei naureta, jonkun keskustelunavauksiin ei tartuta, jollekin ei kohdisteta puhetta tai jostakusta puhutaan takanapäin pahaa. Prof. Salmivallin ja hänen tutkimusryhmänsä kehittämä KIVA Koulu -hanke (kiusaamisen vastainen ohjelma) tarjoaa monipuolisesti keinoja kiusaamisen vähentämiseksi. Kyse on yhteisistä oppitunneista, joilla rohkaistaan kiusaamisen tunnistamiseen ja vastustamiseen sekä erilaisista materiaaleista ja kouluun perustettavasta koulutiimistä, joka käsittelee perusteellisesti ilmenevät kiusaamistapaukset. Olemme sekä KIVA-koulu että Verso-koulu. Verso eli vertaissovittelu on Suomen sovittelufoorumin kehittämä oppilaita osallistava menetelmä, jolla tartutaan jo pieniinkin mielipahatilanteisiin. Näin vähennetään varsinaisen kiusaamisen kehittymistä.

Periaatteessa kiusaamisen varhaiseen puuttumiseen on koulussamme hyvät edellytykset, koska yleensä sekä oppilaat, opettajat että vanhemmat tuntevat hyvin toisensa. Pysyvät kasvatussuhteet ja johdonmukainen luokkayhteisön ryhmäyttämistyö helpottavat kiusaamisen ehkäisemistä. Alaluokilla steinerkoulun opettajat myös keksivät ja kertovat moraalitarinoita. Näiden niin sanottujen sosiaalisten tarinoiden etuna on hienovaraisuus, eli niissä ei ole vaarana loukata ketään. Vaikka moraalitarinat eivät liity suoraan luokan senhetkiseen tilanteeseen ja tapahtumaan, ne ovat käytännössä monesti osoittaneet vaikuttavuutensa.

STEINERKOULUISSA LAPSET OTETAAN HUOMIOON YKSILÖINÄ.

Tähän kaiketi pyritään kaikissa kouluissa kasvatussuuntauksesta riippumatta. Steinerkoulun lähtökohdissa eli ihmiskäsityksessä jokainen oppilas nähdään ainutkertaisena ja yksilöllisenä minuutena. Yksilöllisyyden huomioiminen konkretisoituu myös opetusmenetelmissä, ikäkausien huomioimisessa ja esimerkiksi oppilasarvioinnissa. Yksilöllisyyteen ja yhteisöllisyyteen kasvaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

STEINERKOULUJA YLLÄPIDETÄÄN VERONMAKSAJIEN RAHOILLA. TÄMÄ EI OLE OIKEIN.

Toki on oikein. Perusopetus on maksutonta, ja tuen puuttuminen elitisoisi vaihtoehtokoulut varakkaan väen kouluiksi. Steinerkoulujen vanhemmat maksavat samalla tavalla veroja kuin peruskoululaistenkin vanhemmat, ja maksuton perusopetus on yksi vastine verojen maksamisesta. Koulumme oppilaat tulevat yhteiskunnalle jopa hiukan halvemmiksi, koska vanhemmat osallistuvat kustannuksiin (kuten koulurakennukset) talkootyöllä, varainhankinnalla ja tukimaksuilla. Vanhemmilla tulee olla varallisuudesta riippumatta valinnanmahdollisuus myös koulukasvatuksen suhteen. Koulumme on vanhempien perustamana ja ylläpitämänä yhdistyksenä ruohonjuuritason kansalaisaktivismia ja osa nykyaikaista kansalaisyhteiskuntaa.

STEINERKOULUISSA ON NYKYISIN VAIN PIENTÄ TYYLILLISTÄ EROA PERUSKOULUIHIN.

On totta, että nykyisin Opetushallituksenopetussuunnitelman perusteet raamittavat myös steinerkoulujen oppisisällöt ja tavoitteet. Suurempi ero on siinä, miten ja milloin tietyt aiheet opetetaan. Pääsääntöisesti steinerkoulussa opetetaan samat asiat kuin peruskoulussa, mutta eri ikävaiheessa ja eri tavalla (itse tekemällä, usein taiteen ja tunteen avulla). Myös ihmiskäsityksessä, tietoteoriassa ja taidekäsityksessä on eroja.

LAPSEN JA NUOREN PITÄISI PÄÄSTÄ VÄLILLÄ ’VAIHTAMAAN MAISEMAA’. EI OLE TERVETTÄ EIKÄ NORMAALIA OLLA 12 VUOTTA SAMALLA KOULU­PIHALLA SAMOJEN OPPILAIDEN JA OPETTAJIEN KANSSA.

Yhtenäiskouluajatus on osittain levinnyt myös peruskouluihin ja myös kehityspsykologinen tutkimus korostaa pitkäaikaisten kasvatussuhteiden merkitystä. Steinerkoulun oma rakenne ennakoi yhtenäistä perusopetusta. Steineryhtenäiskoulussa oppilaat käyvät samaa koulua ensimmäiseltä luokalta ylioppilaaksi asti. Sekä perusasteen että lukion sisältävässä yhtenäiskoulurakenteessa onkin paljon nuoren kehitystä tukevaa. Osa kurssimuotoisen lukion ongelmista (esim. rakenne ei tue yhteisöllisyyttä) vältetään, kun luokkayhteisö pysyy pääpiirteissään samana. Yhteydet alaluokkiin ja tutut aineenopettajat säilyvät koko lukion ajan. Lukioajan yhteiset leirit, kuten Lapin-leiri, maatalousleiri ja omin töin rahoitettu kulttuurihistorian leiri jossain päin Eurooppaa, sekä näytelmäprojektit kehittävät oppilaiden yhteisöllisyyttä. ”Maiseman vaihtoa” tapahtuu muun muassa työharjoitteluiden ja vaihto-oppilastoiminnan avulla.

JOTTA PÄÄSEE STEINERKOULUUN, LAPSI PITÄÄ ILMOITTAA KOULUUN HETI SYNTYMÄN JÄLKEEN.

Edelleen monet vanhemmista ilmoittavat lapsensa steinerkouluun heti lapsen syntymän jälkeen. Tämä on siinä mielessä perusteltua, että oppilaiden ottaminen ensimmäiselle luokalle tapahtuu ilmoittautumisikäjärjestyksessä. Esimerkiksi Helsingin Rudolf Steiner -kouluun ei syksyllä 1989 otettu edes jonoon yli vuoden ikäisiä. Lapsen ikä päivissä ilmoittautumishetkellä on siis keskeinen kriteeri. Nykypäivänä steinerkouluihin ei pääsääntöisesti enää ole aiempien vuosien kaltaista suurta “tunkua”. Tähän ovat vaikuttaneet ainakin steinerkoulujen määrän kasvu, ikäluokkien pieneneminen, peruskoulun Pisa-menestyksen tuoma maine sekä steinerkoulujen halu osallistaa vanhemmat kouluyhteisön hallintoon ja varainhankintaan. Vantaan steinerkoulussa alkavalle ensimmäiselle luokalle jää toisina vuosina muutama oppilas jonoon ja toisina vuosina kaikki halukkaat ja yleisopetukseen soveltuvat oppilaat mahtuvat. Useilla luokilla on yksittäisiä vapaita oppilaspaikkoja.

Kirjoittaja on rehtori, historian opettaja ja tietokirjailija. Tarkempi steinerkouluun liittyvien uskomusten ja mielikuvien tarkastelu ja lähteet löytyvät Jarno Paalasmaan kirjasta Steinerkoulun ABC. Leikistä luovaan ajatteluun. Into Kustannus. 2019.