Ihanat penkit
Muunneltava luokkatila antaa mahdollisuuksia
Vantaan steinerkoulussa perinteiset pulpettirivit ovat alkuopetuksessa korvattu liikkuvammalla luokalla. Muunneltavan luokkatilan avulla pyritään kehollisempaan ja moniaistisempaan leikin, ilon ja liikkeen kautta oppimiseen.
Syksyllä vuonna 2004 sain ilokseni aloittaa silloisen ensimmäisen luokan opetuksen koulussamme uusin apuvälinein, penkein. Olin tutustunut penkkien käyttöön ja toimivuuteen aiemmin Helsingin Rudolf Steiner-koulun C-luokkien kautta. Vaikka koulumme monimuotoinen piha antaa mahdollisuudet monenlaiseen liikuntaan ja taitojen harjoittamiseen kivineen, puineen ja lätäkköineen, kiinnostuin penkkien antamasta mahdollisuudesta liikkua myös luokassa. Penkit opetuskäytössä olivat niin inspiroivat edellisen luokkani kanssa, etten miettinyt lainkaan muuta vaihtoehtoa nykyisten oppilaitteni aloittaessa koulutiensä.
Luokkatilan muunneltavuutta penkkien käytöllä pulpettien sijaan, on aikanaan kehitelty Saksassa Bochumin steinerkoulussa. Siellä havaittiin koulutulokkaiden tarvitsevan harjoitusta muun muassa kehonsa hallitsemiseen, tasapainoon, sosiaalisiin taitoihin, empatiakykyyn sekä keskittymiseen ja paikallaan oloon.
Mikä avuksi? Penkit, päätyivät Bochumin koulun kouluvalmiusryhmään kuuluvat opettajat ja lääkäri pohdittuaan, mitä lapset tarvitsevat. Matalat penkit, joita voidaan käyttää työtasoina vihkotyölle, maalaukselle jne., mutta ovat helposti siirrettävissä erilaisiin penkkileikkeihin, majoiksi, isoksi yhteiseksi pöydäksi tai pois tieltä, kun hypitään vaikka narua -luokassa.
Meidän koulun penkit teetettiin Lahdessa Sylvia-kodissa, kehitysvammaisten hoitoyhteisössä. Penkit ovat painavat, joten yhtä penkkiä siirretään ja käännetään pareittain harjoitellen samalla yhteistyötaitoja. Lapset ovat oppineet hoitamaan siirtelyn ripeästi ja huolellisesti. Penkkileikit on suunniteltu kehittämään aiemmin mainitsemiani kouluvalmiustaitoja. Tasapainoa olemme harjoitelleet kävelemällä ylösalaisin käännettyjen penkkien kapean puun päällä. Usein tässä leikissä perhonen on tarvinnut keijun apua säilyttääkseen tasapainonsa ja muut oppilaat ovat seuranneet jännityksellä perhosen kulkua. Tämä on se leikki, jossa osataan kannustaa hiljaisuudella, jossain toisessa leikissä huutojoukoin.
Toisen lähellä oloa on ollut mukava harjoitella leikillä, jossa penkeistä on tehty kolmikerroksinen tarinapesä. Ahtaus pesässä on aluksi häiritsevää ja mutinaa on kuultavissa, mutta opettajan kertoman tarinan loppuessa kaikki ovat sulassa tyytyväisyydessä taljojen lämmössä limittäin ja lomittain.
Leikkejä on lukuisia, mutta pelkästään leikit eivät ole kehittäviä vaan myös niiden valmistelut rauhallisesti ja järjestelmällisesti pareittain tai ryhmittäin. Koulutarvikkeet säilytämme hyllyillä ja niiden esille ottamiseen sekä pois viemiseen on tietty järjestyksensä, joka toteutuu yleensä yhteistyön hengessä. Lapset ovat oppineet järjestyksen ylläpitoa, varovaisuutta, toisen huomioimista, kannustamista ja auttamista, mutta myös rohkeutta osallistua vaikkapa seisomapainiin itseä paljon kookkaampaa vastaan. Sosiaalisuus, fyysiset taidot ja omien voimien tunteminen ovat saaneet kehittyä sekä vahvistua kuin huomaamatta leikkien ja penkkien avulla.
Penkit ovat tuoneet paljon uusia käytänteitä, mahdollisuuksia ja vapautta luokkahuoneeseen, myöskään ilon määrään ei voi vähätellä. Luokkatila ja tunnelma on helppo muuttaa toiseksi penkkien avulla. Lasten taitoja voi havaita ja kehittää kätevin sekä heille mieluisin keinoin, leikein. Lapsille on myös luontevaa kuunnella satua ja loikoilla penkeillä tai niiden alla esimerkiksi laskentotunnin jälkeen. Pian olen taas siinä tilanteessa, että mietin, miten sopeudummekaan ensi vuonna isoihin työpöytiin ja vakaaseen luokkatilaan? Joustavuudella, tietenkin, olemmehan harjoitelleet myös sitä penkkien avulla.
Kirjoittaja on toisen luokan luokanopettaja