Steinerkoulun mutkitteleva tie

*Kuva muualta tuodun rakennuksen paikalleen asettamisesta*

Pitkäaikainen koulumme johtokunnan puheenjohtaja ja aktiivivanhempi Maila Tikkanen muistelee koulumme vaiherikkaita vuosia. Matkan varrelta löytyy vaikeita päätöksiä, haastavia näkemysten yhteensovittamisia sekä iloa ja vahvaa yhteisöllisyyden henkeä.

Koulun toiminnan kehitys on kuin tie, jonka maasto on vaihtelevaa, on mutkia, suoraa ja tasaista ja jopa kiviä siirrettävänä. Perustus on kuitenkin rakentunut vahvalle pohjalle – yhteistyölle ja toinen toisensa tukemiseen. Ihmisten keskinäinen yhteistyö rakentaa koulua niin, että siinä näkyy jokaisen yksittäisen sielun voima. Jokaisen mukanaolo on yhtä tärkeätä ja jokainen yhteisöön kuuluva on mukana omalla tavallaan.

KOULUA JOHDETAAN YHTEISTYÖSSÄ

Kouluyhteisön toimintatavaksi on vahvistunut yhteistyö vanhempien ja koulun opetus tai muuta tehtävää hoitavien kesken.

Käytännössä tätä yhteistyötä hoitaa kouluyhdistys, jolla on opetuksen järjestämisluvat.

Kouluyhdistyksen muodostavat pääosin oppilaiden vanhemmat. Kouluyhdistys on vastuussa koulun toiminnan yleisistä laki- yms. velvoitteista, hoitaa taloutta, ylläpitää ja uudistaa rakennuksia, hoitaa suhteita ympäröivään yhteiskuntaan ja hoitaa varsinaisen opetustyön prosesseja. Edellä olevia tehtäviä koordinoi ja toteuttaa kouluyhdistyksen kokousten päätösten mukaisesti käytännön tehtävinä kouluyhdistyksen hallitus (johtokunta).

Opettajat toteuttavat opetustoimintaa ja vastaavat koulun kehittämisestä opetustoimien alueella yhteisesti sovittujen taloudellisten puitteiden mukaan.

Myös yhteistyön opettajien ja vanhempien sekä kouluyhdistyksen hallinnon välillä on oltava avointa ja vahvaa, jotta koulun tasapainoiseen kokonaiskehitykseen ja yleissivistykseen liittyvä perustehtävä voi toteutua.

Olen ollut mukana aktiivisesti yli kaksi vuosikymmentä vanhempana ja yhtä vuotta lukuun ottamatta johtokunnassa, alkuaikoina sihteerinä, varapuheenjohtajana, puheenjohtajana ja loppuaikoina taas johtokunnan jäsenenä ja nyt isovanhempana myönteisillä ajatuksilla tukien.

Jo 90-luvun alkupuolella aloitimme poikani (nyk. pj) ja hänen silloisen avovaimonsa (nyk. vaimo) aloitteesta ”perinteiset” Keskiaikamarkkinat. Markkinat ovat syntyneet hyvin yhteisöllisesti, joskin matkan varrella niiden toteuttamisesta hävisi välillä ilo, kun laskettiin liikaa tuottoa. Onneksi markkinoita päätettiin jatkaa. Keski-aikamarkkinat ovat yksi koulumme tunnus ja niissä pääsee tutustumaan omaan kouluun myös entiset vanhemmat.

Aina on tarvittu vanhemmilta aikaa ja työn tekemistä ja tarvitaan edelleen, jotta yhteisö pystyy kehittymään ja toimimaan.

TALKOITA, UUDISRAKENNUKSIA JA RAHOITUKSEN KIEMUROITA

Ensimmäiset rakennukset (A ja B) ovat syntyneet suurelta osin talkoilla. Näin rakennettiin vielä C-rakennustakin, muun muassa harkkomuuraukset, paneloinnit, maalaukset, LVI ja sähkösuunnittelut ja sähköasennukset muutamina esimerkkeinä. C-rakennus valmistui vuonna 1998. Meillä Vantaan steinerkoulun C-rakennuksen peruskivi on harvinainen laatuaan, Eero Paajasen kuparista tekemä kaksoisdodekaedri. Muualta maailmasta samanlainen löytyy ainoastaan Sveitsistä Goetheanum-rakennuksesta.

C-rakennuksen rakentamisen päätökset eivät olleet helppoja, oli esillä jos jonkinlaista parakkivaihtoehtoa, ostettavaksi tai vuokrattavaksi. Olin silloin puheenjohtajana ja saimme varapuheenjohtaja Liisa Hertellin, johtokunnan jäsenten Jukka Jormolan sekä Eero Paajasen hyvällä avustuksella johtokunnan luottamaan laskelmiini ja uskomaan, että oman rakentaminen on paras vaihtoehto.

Samalla jouduimme johtokuntana lupaamaan vanhemmille, etteivät kiinteistötukimaksut kohoa rakentamisen vuoksi. Näin sitten toimittiin toistakymmentä vuotta ja kyseisten vanhempien lapset kävivät koulun loppuun samoilla kiinteistötukimaksuperusteilla.

Samaan aikaa oli rohkeutta päättää myös D-rakennuksen rakentamisesta. Nämä päätökset syntyivät helpommin ja lukioluokkien käytössä oleva D-rakennus valmistui vuonna 2002. Sen rahoitukseen saimme Vantaan kaupungin takausta. Pidin vuoden 2003 ns. vapaavuotena, tuolloin olin ollut koulun johtokunnassa 12 vuotta. Olimme Jukka Jormolan kanssa tehneet jo useana vuotena hakemuksen Lääninhallitukselle rakentamisen valtionrahoitusosuudesta E-rakennusta varten ja saimme siellä sitä jonossa eteenpäin. Harmikseni vapaavuoteni aikana tehtyyn hakemukseen rahoitustarvetta oli pienennetty neljänneksellä aiempiin hakemuksiin verrattuna.

Kustannukset E-rakennuksessa olivat sen aiemmin haetun mukaisia, mutta saimme siihen sen neljänneksen vähemmän kuin mihin olisi ollut mahdollisuuksia. Onneksi myös E-rakennukseen löytyi jonkin verran lahjoitustyötä.

Päätös E-rakennuksen rakentamisesta on ollut vaikein, kun johtokunnassa mielipiteet jakaantuivat. Osa olisi halunnut pienemmän rakennuksen ja osa koki, että nyt on mahdollistettava vihdoinkin kaikille luokille kohtuulliset kotiluokkatilat. Tämä sama keskustelu jatkui yleiskokouksessa, jossa päätös nykyisen kokoisesta rakennuksesta tehtiin ja päätökseen kirjattiin myös eriävät mielipiteet. Tämä loi osaltaan jännitystä, mutta melko pian päätöstä vastustaneet henkilöt alkoivat aktiivisesti osallistua päätöksen toimeenpanoon, jolloin heidän perustelunsa kanteen nostamisesta kumoutuivat.

Valtionavun ja muutoinkin steinerkoulun tunnettavuuden eteen tehtiin paljon vaikuttamistyötä; vierailin Uudenmaan liitossa silloisen maakuntajohtajan puheilla kertomassa steinerkoulusta, kävimme kaikissa Vantaan kaupungin valtuustoryhmissä opettaja Anna Mia Björkqvistin kanssa jo ennen D-rakennuksen rakentamispäätöstä kertomassa koulusta ja valmistelemassa Vantaan kaupungin vakuutta lainoillemme. Toin esille kaikissa mahdollisissa paikoissa steinerkoulun perimmäisen tarkoituksen, että se on yhteisöllisyyteen ja sosiaalisuuteen kasvupohjaa antava koulu. Se on kansalaisvalmiuksia antava ja siten myös peruskoulua rinnallaan kehittävä muoto, ei kilpaileva vaan tukeva.

VIIME HETKEN VETÄYTYMINEN LUKIOPÄÄTÖKSESTÄ

Rakentamisten lisäksi toinen merkittävä paalu oli lukiopäätöksen tekeminen. Päätöstä valmisteltiin jo aiemmin ja viime hetkellä ennen lukiopäätöstä käsittelevää yleiskokousta johtokunta ei ollutkaan valmis viemään asiaa päätettäväksi. Siihen liittyi vahvasti myös talouskeskustelu ja opettajakunnan näkemys. Se oli yksi kirpaisevimmista hetkistä johtokunnan puheenjohtajana toimiessani.

Lukio aloitti syksyllä 1998 ja talouskeskustelu velloi vielä pitkään johtokunnassa. Lukion koettiin syövän ns. alaluokkien resursseja. Koulukokonaisuudesta lähtevä ajattelutapa ja vastuunotto kehittyivät vähitellen.

Silloin oli työlästä vakuuttaa, että pienetkin lukioluokat tuovat uusia oppilaita myös perusopetuksen aloitusluokalle ja niinhän siinä sitten kävikin. Hyvin pieniksi kutistuneet aloitusluokat alkoivat suurentua, kun vanhemmille selvisi, että tässä koulussa voi suorittaa steinerkoulun 12-vuotisen kokonaisuuden ja kirjoittaa mainiosti myös ylioppilaaksi. Muodollisesti lukio mahdollistui Helsingin Rudolf Steiner -koulun Vantaan toimintayksikkönä.

Huomasin, että toisinaan ajatellaan vain oman lapsen luokan menestymistä, eikä muisteta, miksi koulu on kokonaisuus, jota tukee yhteisöllinen ja sosiaalisen perusta. Eli jokaisen on nähtävä koulu lasten ja nuorten mahdollisuutena kehittyä hyvässä oppimista tukevassa ympäristössä.

Vuoden 1991 alusta alkaen olin johtokunnassa erilaisissa tehtävissä, pääsääntöisesti kuitenkin talouden kanssa tekemisissä ja välivuoden 2003 pidettyäni tulin vuonna 2004 uudelleen johtokuntaan ja olin siinä vuoden 2012 loppuun asti, siis yhteensä johtokuntatyötä 21 vuotta.

Kehittämisen ja toiminnan pohjana on yhdessä tekeminen–keskustelu–myönteinen kiinnostus ja tuki, josta syntyy keskinäinen luottamus–yhteishenki ja lähimmäisen rakkaus.

Jatkan edelleen samalla linjalla, että otan asiat ja tekemiset vastaan haasteena ja ilolla ja toivon, että jokainen yhteisöissä mukana olija voisi kokea samaa riemua tekemisestä ja onnistumisista. Toivon kaikille voimaa ja iloa kehittää edelleen koulua kokonaisena steinerkouluna.