Sanomme helposti monesta asiasta, että se on historiallinen. Kulunut kevät oli poikkeuksellinen, mutta pääsimmekö myös todistamaan historiallista tapahtumaa? Historiallinen tapahtuma ei katoa menneisyyteen. Se elää kertomuksena, jonka kautta ymmärrämme kokonaiskuvaa ja omaa paikkaamme maailmassa.
Lukiolaisena pääsin kokemaan Berliinin muurin murtumisen, Neuvostoliiton romahtamisen, nousukauden ja 90-luvun alun laman. Tosin ne eivät paljoa elämääni koskettaneet. Jonkun elämään lamalla oli vaikutuksia ja jonkun toisen elämään ei. Kevään 2020 koronakriisi on toisenlainen historiallinen tapahtuma. Se koskettaa jollakin tavalla henkilökohtaisesti meitä kaikkia. Historian kirjoihin jääviä merkkihetkiä pääsee kokemaan harvoin näin läheltä.
Mikä tästä oikein tekee historiallisen? Parhaimmillaan maailmankuvamme hiukan muuttuu. Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius on tiivistänyt sen, mistä tässä oikeastaan on kysymys. Koronan juuret ovat ongelmallisessa suhteessamme luontoon, sosiaalisuuteen ja henkisyyteen.
1. Korona lähti liikkeelle eläinten säälimättömän huonosta kohtelusta Kiinassa, mutta tämä ei ole vain Kiinan ongelma. Se kuvastaa sitä, kuinka vähän me oikeasti välitämme luonnosta ja sen hyvinvoinnista.
2. Sosiaalinen elämämme ympäri maailmaa rakentuu liikaa kulutuksen ympärille. Wileniuksen mukaan on tavallaan irvokasta, että Korona pakottaa meitä etäälle muista ihmisistä, mutta sen voi nähdä myös muistutuksena siitä, kuinka tärkeää sosiaalisuus on meille.
3. Käsityksemme henkisen hyvinvoinnin edellytyksistä lepää yhä liikaa tottumuksena (yli)tyydyttää perustarpeitamme. Ehkä korona ohjaa meidät kysymään, mikä onkaan se hengen vapaus, jota meidän täällä maan päällä tulisi tavoitella?
Wileniuksen analyysin perusteella on helppo arvioida koulumme luontosuhdetta, sydämen sivistystä, yhteisöllisyyttä ja henkistä yksilöllisyyttä korostavat ydinperiaatteet entistä ajankohtaisemmiksi. Kolmijako istuu myös Rudolf Steinerin käsitykseen ihmisestä fyysisenä, sosiaalisena ja henkisenä olentona.
Paradoksaalisesti toivon jo paluuta normaaliin (haluan tavata ihmisiä ja vielä joskus käydä Pohjois-Italiassa), mutta samaan aikaan toivon, ettemme palaisikaan ns. vanhaan normaaliin; ettemme tiedostamattamme jatkaisi ylikulutukseen perustuvaa ja luonnolle tuhoisaa elämäntapaamme. Yhteiskunta ei voi pitkällä tähtäimellä perustua haluun kuluttaa eikä tuottavuuden ja kilpailukyvyn tavoitteluun.
Sekä vanhemmat, oppilaat että opettajat ovat olleet poikkeuksellisen vaativassa tilanteessa, kun koko lähiopetus käännettiin lyhyellä varoitusajalla digitaalisiin oppimisympäristöihin. Suuret kiitokset kaikille teille niin kotona kuin koulussa!
Toivotan hyvää kesää ja uskoa tulevaisuuteen!
Jarno Paalasmaa
Historian opettaja ja perusopetuksen rehtori
Kuvassa Jarno Paalasmaa ja Markku Wilenius Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tiloissa. Kuva: Pia Pale