Steinerkoulu teki vaikutuksen

 

Alina Tomnikov haastattelussa

Keravalaisen kahvilan ovesta astuu sisään iloinen ja valoisa nuori nainen. Tapaan pitkästä aikaa entisen oppilaani Alina Tomnikovin.

Alina on tullut edellisenä iltana Turusta, jossa työt syksyn osalta ovat juuri päättyneet. Alina esiintyy myös keväällä Turun Linnateatterissa 39 askelta -jännärikomediassa, joka perustuu Alfred Hitchcockin samannimiseen elokuvaan. Laaja hahmogalleria on roolitettu neljälle näyttelijälle niin, että Alinalle on valikoitunut näytelmän kaikki naisroolit, joista jokainen on omalla tavallaan kaunotar.

Alina on ehtinyt olla monessa mukana. Vuoden 2014 aikana tulee ensi-iltaan Dome Karukosken ohjaama Mielensäpahoittaja-elokuva. Alina on elokuvassa mukana, ja Antti Litja näyttelee Mielensäpahoittajaa. Alina kertoo ysiluokan jälkeisestä kesästään ja ensimmäisestä isommasta kameratyöskentelykokemuksestaan. Kyseessä oli tv-sarja Jako Kahteen, jossa hänellä oli toinen päärooli. Silloin Antti Litja näytteli Alinan roolihahmon mummin uutta miesystävää. – Nyt vuosien jälkeen oli kiinnostavaa työskennellä taas samassa projektissa Antin kanssa, kun itsekin on jo aikalailla eri kohdassa näyttelijänä, Alina kertoo.

Keväällä 2014 alkaa myös tv-sarja Nymfit, jossa niin ikään nähdään Alina. Alina kertoo tekevänsä kiinnostuksella myös dubbauksia muun muassa piirrettyihin. Dubbauksessa on oltava tarkka ja täsmällinen ja on kyettävä ylläpitämään vaadittava energiataso yksin kopissa.

KIPINÄ NÄYTTELEMISEEN

Alina tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset.

Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppimista moniärsykkeiseksi. Alina koki, että opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti. Koulun luovuutta tukevilla lähtökohdilla oli oma merkityksensä näyttelijän kutsumuksen löytämisessä. Lisäksi Alina mainitsee jo varhaiseksi harrastuksekseen Keravan Vekarateatterin teatterikerhot. Siellä hän pääsi vähitellen mukaan kesäteatteriesityksiin. Näyttelijän työhön kasvaminen tapahtui ikään kuin varkain. Alina kertoo jossain kohtaa ymmärtäneensä sen, että homma luonnistuu häneltä ja miten hienoa on, kun voi kertoa erilaisia tarinoita ja jakaa elämyksiä.

TAITEEN KOSKETUS

Jos Teatterikorkeakoulun ovet eivät olisi auenneet ensimmäisellä kerralla, olisi Alina ehkä päätynyt opiskelemaan germaanista filologiaa yliopistolle. Kielet ovat Alinalle tärkeitä, ja kaksikielisenä hän nauttii mahdollisuuksista puhua eri kieliä. Alina muistelee, miten hienoa oli puhua esimerkiksi ruotsia, kun toisella vuosikurssilla sai tehdä ruotsinkielisten opiskelijoiden kanssa projektin Den goda människan från Setsuan.

Ennen valmistumistaan Alina ehti olla vuoden Kati Outisen ja Jussi Lehtosen vetämällä yleisökontakti-kurssilla. Siihen liittyen hän esiintyi Keravan vankilassa, hoitolaitoksissa, huostaanottoyksiköissä ja muissa vastaavissa paikoissa. Alina kertoo, miten kontakti esityksissä oli niin herkkä, että niissä sai kokea, miten taiteella voi oikeasti olla tervehdyttävä vaikutus, miten taiteella kosketetaan. Esitys saattoi olla esimerkiksi kuuden hengen yleisölle. Ennen varsinaista esitystä myös vietettiin katsojien kanssa aikaa yhdessä tutustuen ja rupatellen, ja esityksen jälkeen oli purkukeskustelu.

Kokonaan toisen tyyppinen projekti oli samaan aikaan tehty Huorasatu, jota esitettiin Ryhmäteatterissa. Kyseessä oli Alinan maisteriopintoihin liittyvä taiteellinen lopputyö. Huorasatu ei sekään ollut millään tavalla teemaltaan tai lähestymistavaltaan perinteinen teatteriesitys, vaikka oltiinkin teatterisalissa.

KOHOKOHTIA VANTAAN STEINERISSA

Alina muistelee, miten kolmannella luokalla piti käydä luokan edessä lausumassa Virsikäs Vipunen -runo. Jostain ne sanat vaan tulivat, vaikka pelottikin hirveästi. Kahdeksannen luokan näytelmässä Kolme muskettisoturia Alina sai olla D’Artagnan. Alina kertoo, miten älyttömän hienoa silloin oli näytellä alakoulun liikuntasalin lavalla. Hän muistelee niitä adrenaliiniryöppyjä ja improvisoinnin hetkiä, kun D’Artagnan istui pöydän ääressä puhumassa eikä luokkatoveri-näyttelijä ilmaantunutkaan suunnitellusti lavalle.

Lukioajoista Alina muistelee kulttuurimatkaa Prahaan. Rahat reissua varten kerättiin myymällä vessapaperia ja suklaakeksejä ja siivoamalla teiden varsia. – Itse matka oli mielettömän onnistunut ja ihana. Saimme nähdä viikon aikana kahden opettajan opastuksella paljon kulttuuria ja myös viettää vapaa-aikaa. Varsinkin viisikerroksinen Disko Dinosaurus, kauniit kirkot ja katedraalit, mini-Eiffeltorni, pienet kaupat ja loistava yhteenkuuluvaisuuden tunne koko luokan kanssa ovat jääneet Alinan mieleen.

Juttelun lomassa Alina muistelee nostalgisesti aikoja, jolloin ruokajärjestäjät raahasivat ruoan yläpihan rakennusten luokkiin liukasta ja jäistä mäkeä pitkin. Myöhemmin lukioaikana koululla oli jo ruokala. – Vieläkö siellä on ruokailussa niitä ihania itse tehtyjä ja uunilämpimiä sämpylöitä? Ne päivät, jolloin ruokalassa odottivat täydet sämpyläkorit pöydissä, olivat ehdottomasti kohokohtia, sanoo Alina.

Alinalle monet kouluajan kohokohdista liittyvät opiskeluun. Hän kertoo aina tykänneensä kielten, biologian, historian ja monen muun aineen opiskelusta. Erityisen vaikuttuneena hän kertoo esimerkiksi kiehtovista tähtitieteen opinnoista seiskaluokalla, maanmittausleiristä lukion ekalla luokalla ja Egyptin historiasta viidennellä luokalla. Sinuhe egyptiläinen on luettu moneen kertaan.

–Tuntuu, että siinä koulussa ihmiset kohtasivat ja opettajilla oli aina aikaa kuunnella, Alina sanoo pyytäessäni kiteyttämään Vantaan steinerkoulun vahvuudet. Sen sijaan kysyessäni mitä pitäisi kehittää, seuraa pitkä hiljaisuus. Kysymys on kuulemma haastava. – Aikaakin on toki kulunut paljon, mutta muistan, että olisin silloin halunnut, että koulussa olisi ollut kuoro, Alina sanoo lopulta.

Vielä vastaus Alinan kysymykseen: Kyllä, koulun oma keittiö leipoo edelleen tuoreita sämpylöitä.

Kuka Alina Tomnikov

IKÄ: 25 VUOTTA

AMMATTI: NÄYTTELIJÄ

KOULUTUS: VANTAAN SEUDUN STEINERKOULU, YLIOPPILAS 2008, TEATTERIKORKEAKOULU, TEATTERITAITEEN MAISTERI 2013

URA:
ELOKUVA MIELENSÄPAHOITTAJA

DISNEYN ELOKUVA: HELINÄKEIJU JA MERIROSVO (MERIROSVOKEIJU ZARINA)

ELOKUVA RÖLLI JA KULTAINEN AVAIN (MILLI MENNINKÄINEN)

TV-SARJA NYMFIT

TV-SARJA ROBA

TV-SARJA JAKO KAHTEEN

39 ASKELTA LINNATEATTERISSA

HUORASATU RYHMÄTEATTERISSA

PETER PAN RYHMÄTEATTERISSA (SUOMENLINNA)

Kaisa Korhosen Rikos ja rangaistus Keski-uudenmaan teatterissa