Steinerkoulu on yli 100-vuotias vaihtoehtopedagogiikka. Miksi kysyntää riittää yhä, vaikka ikäluokat pienenevät, kouluja laukkautetaan ja maailma muuttuu nopeasti? Kasvatusvaikuttaja Jarno Paalasmaa toteaa, että steinerkoulun uudistumiskyvyssä on ollut parantamisen varaa, mutta toisaalta juuri tietty vanhanaikaisuus on tehnyt siitä erityisen ajankohtaisen.
Luontosuhde kehittyy luonnossa
Ilmastonmuutos ja luontokato pakottavat koulun muuttumaan ja etsimään uutta arkea. Tulevaisuuden planetaarisiin elämäntaitoihin kuuluu se, että luonto on meille välinearvon sijaan itseisarvo. Steinerpedagogiikan mukaan luontosuhde kehittyy ensisijaisesti luonnossa tekemällä ja olemalla, ei opetusta digitalisoimalla eikä valmiista oppimateriaaleista luokkahuoneessa opiskelemalla. Tärkeitä oppimisympäristöjä ovat metsät, puutarhat ja pellot.
Paalasmaan mukaan steinerkoulun lapsikäsitys on erityisen ajankohtainen, koska se sisältää tulkinnan lapsen kehitysvaiheiden mukaisesta kasvatuksesta. Itseohjautuvuuden ylikorostaminen, avokonttorikoulut ja liiallinen digi-intoilu ovat johtaneet koulumaailmassa ylilyönteihin.
Steinerpedagogiikan eräs vahvuus on ymmärrys siitä, että lapsen eri kehitysvaiheiden yli ei kannata hyppiä. Tarvitaan pedagogiikkaa, joka huomioi molemmat, sekä lapsen yksilöllisyyden että lapsen yleiset kehitysvaiheet. Yksilökeskeisyyden vääränlainen korostuminen lisää itsekkyyttä. Kasvatuksen tulee olla itsekkyyden vastakulttuuria ja koulun tehtävä on auttaa oppilasta löytämään oma elämäntarkoituksensa.
Tekoäly ja digilaitteet eivät lisää hyvinvointia
Tällä hetkellä arkeamme hallitsevat kännykät ja sosiaalinen media. Olemme myös jatkuvasti disinformaation kohteena. Intoilu tekoälystä ja digilaitteiden runsas käyttö oppimisessa ei lisää hyvinvointiamme eikä kehitä tunne -ja vuorovaikutustaitojamme.
Kuten myös professori Jonathan Haidt toteaa Ahdistunut sukupolvi teoksessaan: “Steiner-Waldorf -koulu on luultavasti oikeassa”.
Steinerkouluissa pidetään tärkeänä ajankohtaisten digitaitojen oppimista, mutta digilaitteita ei käytetä oppimisen motivoijina. Asiat pyritään opettamaan taiteen ja tunteen kautta ja itse tekemällä. Oppiminen johon ei liity kokemuksellisuutta, jää pinnalliseksi.
Moderni laaja-alainen humanistinen yleissivistyksen ihanne kiinnittää huomion luontosuhteen syventämisen lisäksi niin ikään tulevaisuudessa tarvittaviin luovuus -ja kompleksisuustaitoihin ja empatiataitoihin. Paalasmaa pitää steinerkoulun keskeisenä vahvuutena kokonaisvaltaista lapsi- ja sivistyskäsitystä. Ihminen ei ole pelkkä pää, vaan sillä on myös sydän ja kädet. Ajattelun sivistyksen lisäksi olennaista on tunteen sivistys (sydämen sivistys) sekä tahdon ja tekojen sivistys.
Ei koulua eikä elämää varten
Välinekriittisenä pedagogiikkana steinerkoulu korostaa kohtaamista ja fyysistä läsnäoloa. Koulua ei käydä koulua varten eikä edes vanhan sanonnan mukaisesti elämää varten. Koulun itsessään tulisi olla elämää.
Steinerpedagogiikka on Suomessa vaikuttanut 70 vuotta ja se on vahvimmin suomalaiseen koulujärjestelmään juurtunut vaihtoehtopedagogiikka.
